Tieteen termipankki
fi syllogismi
en syllogism
määritelmä
kolmiosainen looginen päättelymuoto, jossa kahdesta premissistä seuraa välttämättömästi johtopäätös
kolmiosainen looginen päättelymuoto, jossa kahdesta premissistä seuraa välttämättömästi johtopäätös
selite
Nykyään syllogismeilla viitataan tavallisimmin Aristoteleen (384-322 eaa.) syllogistiikkaan eli syllogismien muodostamaan järjestelmään, mutta termiä "syllogismi" on käytetty myös yleisemmin viittaamaan mihin tahansa loogisesti sitovaan päätelmään. Aristoteleen syllogistiikka on ensimmäinen yritys kehittää järjestelmällinen malli loogiselle päättelylle ja deduktiolle. Aristoteleen syllogistiikan syllogismien lauseet tai arvostelmat ovat nk. kategorisia arvostelmia, jotka sisältävät kolme termiä. Tyypillinen syllogismi näyttää tältä:
Kaikki eläimet ovat kuolevaisia.
Kaikki ihmiset ovat eläimiä.
Siis: Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia.
Ylläolevassa syllogismissa kaksi ensimmäistä lausetta ovat premissejä. Ne ovat myös tosia ja mikäli molemmat premissit ovat tosia, täytyy myös kolmannen lauseen (johtopäätöksen) olla tosi. Kyse on muodollisesta välttämättömyydestä - lauseiden konkreettisella sisällöllä ei ole merkitystä. Tämän vuoksi lauseissa esiintyviin yleiskäsitteisiin voidaan viitata pelkillä kirjaimilla (esim. jos "jokainen A on B" on tosi, ja "jokainen C on A" on tosi, tästä seuraa, että "jokainen C on B" on tosi). Syllogismin pätevyys on riippumaton siitä mihin konkreettisiin termeihin A, B ja C ajatellaan viittaavan, ts. päätelmän looginen muoto ratkaise eli kyse on formaalista logiikasta. Aristoteles luokittelee syllogismit kolmeksi ryhmäksi tai kuvioksi, joihin kuuluu useita erilaisia syllogismeja.
Antiikin aikana stoalainen logiikka tuli Aristoteleen syllogistiikkaa suositummaksi, mutta keskiajalle tultaessa antiikin logiikasta tunnettuna säilyi lähinnä osa Aristoteleen loogisista kirjoituksista. Aristoteleen syllogistiikkaa pidettiin täydellisenä ja lopullisena loogisena järjestelmänä ja se säilyi yliopistojen opintovaatimuksissa vuosisatoja aina 1900-luvun alkuun saakka, jolloin moderni matemaattinen logiikka korvasi sen.
Nykyään syllogismeilla viitataan tavallisimmin Aristoteleen (384-322 eaa.) syllogistiikkaan eli syllogismien muodostamaan järjestelmään, mutta termiä "syllogismi" on käytetty myös yleisemmin viittaamaan mihin tahansa loogisesti sitovaan päätelmään. Aristoteleen syllogistiikka on ensimmäinen yritys kehittää järjestelmällinen malli loogiselle päättelylle ja deduktiolle. Aristoteleen syllogistiikan syllogismien lauseet tai arvostelmat ovat nk. kategorisia arvostelmia, jotka sisältävät kolme termiä. Tyypillinen syllogismi näyttää tältä:
Kaikki eläimet ovat kuolevaisia.
Kaikki ihmiset ovat eläimiä.
Siis: Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia.
Ylläolevassa syllogismissa kaksi ensimmäistä lausetta ovat premissejä. Ne ovat myös tosia ja mikäli molemmat premissit ovat tosia, täytyy myös kolmannen lauseen (johtopäätöksen) olla tosi. Kyse on muodollisesta välttämättömyydestä - lauseiden konkreettisella sisällöllä ei ole merkitystä. Tämän vuoksi lauseissa esiintyviin yleiskäsitteisiin voidaan viitata pelkillä kirjaimilla (esim. jos "jokainen A on B" on tosi, ja "jokainen C on A" on tosi, tästä seuraa, että "jokainen C on B" on tosi). Syllogismin pätevyys on riippumaton siitä mihin konkreettisiin termeihin A, B ja C ajatellaan viittaavan, ts. päätelmän looginen muoto ratkaise eli kyse on formaalista logiikasta. Aristoteles luokittelee syllogismit kolmeksi ryhmäksi tai kuvioksi, joihin kuuluu useita erilaisia syllogismeja.
Antiikin aikana stoalainen logiikka tuli Aristoteleen syllogistiikkaa suositummaksi, mutta keskiajalle tultaessa antiikin logiikasta tunnettuna säilyi lähinnä osa Aristoteleen loogisista kirjoituksista. Aristoteleen syllogistiikkaa pidettiin täydellisenä ja lopullisena loogisena järjestelmänä ja se säilyi yliopistojen opintovaatimuksissa vuosisatoja aina 1900-luvun alkuun saakka, jolloin moderni matemaattinen logiikka korvasi sen.
huomautus
kr. syllogismos
kr. syllogismos
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|
Käsitteet samalla hierarkiatasolla: abduktio, argumentti, deduktiivinen päättely, demonstraatio, epäpätevä, induktiivinen päättely, johtopäätös, looginen päättely, modus ponendo tollens, modus ponens, modus tollendo ponens, modus tollens, moraalipäättely, päättely parhaaseen selitykseen, teoreettinen päättely ja todistus
Hierarkkinen alakäsite: praktinen syllogismi
Koostumussuhteiset yläkäsitteet: termilogiikka ja traditionaalinen logiikka
Koostumussuhteiset vieruskäsitteet: kategorinen arvostelma, kontraarinen vastakohta, kontradiktorinen vastakohta, lauselogiikka, subkontraarinen vastakohta ja termi