Tieteen termipankki
fi termi
en term
määritelmä
#kielifilosofiassa usein mikä tahansa sana tai kielellinen ilmaus, joka viittaa yksilöön, luokkaan, ominaisuuteen tai relaatioon
#aristoteelisessa termilogiikassa arvostelmien subjekti tai predikaatti
#modernissa 1. kertaluvun predikaattilogiikassa yksilöön viittaava symboli, ts. yksilövakio tai yksilömuuttuja.
#kielifilosofiassa usein mikä tahansa sana tai kielellinen ilmaus, joka viittaa yksilöön, luokkaan, ominaisuuteen tai relaatioon
#aristoteelisessa termilogiikassa arvostelmien subjekti tai predikaatti
#modernissa 1. kertaluvun predikaattilogiikassa yksilöön viittaava symboli, ts. yksilövakio tai yksilömuuttuja.
selite
#Kielifilosofisessa ajattelussa termi toimii merkityksen ilmaisun yksikkönä ja usein sillä joko tarkoitetaan käsitettä tai viitataan käsitteeseen. Bertrand Russellin (1872-1970) merkityksen teoriassa termi on myös objekti, johon sana tai ilmaisu viittaa. Siten termi voi olla esimerkiksi ihminen, luokka tai relaatio. Esimerkiksi "Jussi on ihminen" sisältää kaksi termiä: 1) Jussi (yksilö) ja 2) ihminen (ihmisten luokka).
#Aristotelisessa termilogiikassa argumentit saavat syllogismin muodon. Syllogismit koostuvat kolmesta kategorisesta propositiosta tai arvostelmasta, kahdesta premissistä ja johtopäätöksestä. Kategorinen arvostelma liittää yhteen kaksi termiä, joiden voi ajatella viittaavan olioluokkiin, lajeihin tai yleiskäsitteisiin. Premisseissä ja johtopäätöksessä esiintyy yhteensä kolme termiä: yksi välitermi ja kaksi ääritermiä. Välitermi esiintyy molemmissa premisseissä, muttei johtopäätöksessä, joka on kahden ääritermin muodostama kategorinen arvostelma.
#Modernissa predikaattilogiikassa sen sijaan nimitystä ”termi” käytetään yleensä viittaamaan jonkin loogisen kielen tai muun formaalin symbolijärjestelmän yksilöön viittaaviin merkkeihin, tyypillisesti yksilömuuttujiin ja yksilövakioihin. Yksilövakiot ovat erisnimien kaltaisia johonkin tiettyyn yksittäiseen olioon viittaavia termejä, joihin osassa loogisista järjestelmistä liitetään myös yksilökäsitteen käsite. Yksilökäsiteen käsitteestä (ja koko käsitteen tarpeellisuudesta) on monia eri näkemyksiä, mutta tyypillisesti sen tehtäväksi on katsottu konkreettisen viittaussuhteen muodostaminen termin ja yksilön välille, yksilökäsitteenä voidaan pitää esim. kyseessä olevan yksilön yksilöivää (osittaista) kuvausta yleiskäsitteillä.
#Kielifilosofisessa ajattelussa termi toimii merkityksen ilmaisun yksikkönä ja usein sillä joko tarkoitetaan käsitettä tai viitataan käsitteeseen. Bertrand Russellin (1872-1970) merkityksen teoriassa termi on myös objekti, johon sana tai ilmaisu viittaa. Siten termi voi olla esimerkiksi ihminen, luokka tai relaatio. Esimerkiksi "Jussi on ihminen" sisältää kaksi termiä: 1) Jussi (yksilö) ja 2) ihminen (ihmisten luokka).
#Aristotelisessa termilogiikassa argumentit saavat syllogismin muodon. Syllogismit koostuvat kolmesta kategorisesta propositiosta tai arvostelmasta, kahdesta premissistä ja johtopäätöksestä. Kategorinen arvostelma liittää yhteen kaksi termiä, joiden voi ajatella viittaavan olioluokkiin, lajeihin tai yleiskäsitteisiin. Premisseissä ja johtopäätöksessä esiintyy yhteensä kolme termiä: yksi välitermi ja kaksi ääritermiä. Välitermi esiintyy molemmissa premisseissä, muttei johtopäätöksessä, joka on kahden ääritermin muodostama kategorinen arvostelma.
#Modernissa predikaattilogiikassa sen sijaan nimitystä ”termi” käytetään yleensä viittaamaan jonkin loogisen kielen tai muun formaalin symbolijärjestelmän yksilöön viittaaviin merkkeihin, tyypillisesti yksilömuuttujiin ja yksilövakioihin. Yksilövakiot ovat erisnimien kaltaisia johonkin tiettyyn yksittäiseen olioon viittaavia termejä, joihin osassa loogisista järjestelmistä liitetään myös yksilökäsitteen käsite. Yksilökäsiteen käsitteestä (ja koko käsitteen tarpeellisuudesta) on monia eri näkemyksiä, mutta tyypillisesti sen tehtäväksi on katsottu konkreettisen viittaussuhteen muodostaminen termin ja yksilön välille, yksilökäsitteenä voidaan pitää esim. kyseessä olevan yksilön yksilöivää (osittaista) kuvausta yleiskäsitteillä.
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|
Koostumussuhteiset yläkäsitteet: ensimmäisen kertaluvun logiikka, kategorinen arvostelma, syllogismi, termilogiikka ja traditionaalinen logiikka
Koostumussuhteiset vieruskäsitteet: johtopäätös, kategorinen arvostelma, kontraarinen vastakohta, kontradiktorinen vastakohta, premissi, subkontraarinen vastakohta ja syllogismi