fi päättely
sv slutledning
en reasoning
de Schlußfolgerung
fr raisonnement
määritelmä
yleisesti päättely tarkoittaa kognitiivista prosessia, jossa olettamuksesta edetään perustellusti johtopäätökseen
selite
Päättely jakaantuu kolmeen päälajiin: induktio, deduktio ja abduktio. Induktiossa, joka ei ole välttämättä totuuden säilyttävää päätellään rajallisesta todistusaineistosta yleiseen lainalaisuuteen. Esimerkiksi jos näemme 999 mustaa korppia, voimme siitä päätellä induktion avulla, että myös tuhannes korppi on musta.
Deduktiossa, joka on välttämättä totuuden säilyttävä, päätellään yleisestä erityiseen. Jos siis johtopäätös on tosi, myös olettamukset ovat tosia. Tavanomainen logiikan sääntöjen mukaan etenevä päättely on luonteeltaan deduktiviista. Abduktiossa puolestaan edetään todetusta ilmiöstä mahdolliseen selitykseen. Abduktiota käytetään esimerkiksi rikostutkimuksessa, jossa todisteiden perusteella pyritään löytämään tapahtuneelle mahdollinen selitys.
Lisäksi on analogiapäättelyä, jossa johtopäätökseen saavutaan samankaltaisuuden perusteella. Tutkimuskohteen tai päättelyn päämäärän perusteella voidaan myös erottaa teoreettinen ja käytännöllinen päättely.
Luokitus: | | filosofia, filosofia, logiikka, tieteelliset tutkimusmenetelmät |
| |
Lähde: | | | |
Hierarkkiset alakäsitteet:
abduktio,
argumentti,
deduktiivinen päättely,
demonstraatio,
epäpätevä,
induktiivinen päättely,
johtopäätös,
looginen päättely,
modus ponendo tollens,
modus ponens,
modus tollendo ponens,
modus tollens,
moraalipäättely,
päättely parhaaseen selitykseen,
syllogismi,
teoreettinen päättely ja
todistus