Tieteen termipankki
fi argumentti; päätelmä
sv argument
en argument
de Argument
fr argument
määritelmä
#rakenne, joka johdattaa henkilön hyväksymään tietyn väitteen (johtopäätös) sikäli kun hän hyväksyy eräät toiset väitteet (premissit)
#Fregen käyttämä nimitys yksilöolioista tai niiden nimistä, jotka sijoitettaessa lausefunktion vapaiden muuttujien paikalle muodostavat lauseen, jolla on totuusarvo
#rakenne, joka johdattaa henkilön hyväksymään tietyn väitteen (johtopäätös) sikäli kun hän hyväksyy eräät toiset väitteet (premissit)
#Fregen käyttämä nimitys yksilöolioista tai niiden nimistä, jotka sijoitettaessa lausefunktion vapaiden muuttujien paikalle muodostavat lauseen, jolla on totuusarvo
selite
Argumentti on päättelyn pienin kattava perusyksikkö, jossa pyritään osoittamaan tosiasiat esimerkiksi väittelyssä tai tieteellisessä artikkelissa. Se voi olla myös päättelykokonaisuus, jossa tietyistä lähtökohdista eli premisseistä käsin johdetaan tietty johtopäätös. Siten se eroaa selityksestä, joissa pyritään antamaan syy johonkin asiantilaan (selittämään miten jokin on totta).
Termillä "argumentti" viitataan toisinaan myös pelkkiin premisseihin, jolloin tarkoitetaan jonkin väitteen tueksi esitettyä ajatuksenjuoksua. Tällainen termin käyttö on lähellä evidenssin käsitettä. Tässä mielessä voidaan puhua hyvistä ja huonoista tai heikoista argumenteista, jotka tukevat hyvin tai huonosti johtopäätöstä. Charles Peirce (1839-1914) nimesi argumenteiksi sellaiset symboliset merkit, jotka itsessään määräävät mikä on niiden oikea tulkinta, interpretantti (joka on argumentin johtopäätös).
Argumentit jaetaan tyypillisesti deduktiivisiin ja induktiivisiin, jolloin induktiivisina pitetään kaikkia niitä argumentteja, jotka eivät ole deduktiivisia. Pätevä deduktiivinen argumentti on sellainen, että jos hyväksymme premissit, johtopäätöksen totuus seuraa välttämättä. Muussa tapauksessa joudumme hylkäämään jonkin tai kaikki premissit. Tyypillisissä induktiivisissa päätelmissä yleistetään yksittäistapauksista kuten aiemmista kokemuksista yleinen laki tai säännönmukaisuus. Hyvä induktiivinen argumentti on sellainen, että jos hyväksymme premissit, meidän on pidettävä johtopäätöstä todennäköisenä - todennäköisempänä kuin olisi asianlaita jos jokin premisseistä olisi väärä.
Peircen mukaan on myös kolmas tyyppi ei-deduktiivisia argumentteja, abduktiiviset argumentit, jossa johtopäätös on ainaoastaan mahdillisesti tosi. Peircen mukaan abduktiivisia argumentteja tarvitaan, kun etsitään selitystä jollekin yllättävälle havainnolle tai muulle selitystä kaipaavalle ilmiölle.
Gottlob Frege (1848-1925) omaksui termin "argumentti" erityisen käytön matematiikasta. Muuttujaa, josta funktion arvo riippuu, kutsutaan matematiikassa usein argumentiksi.
Argumentti on päättelyn pienin kattava perusyksikkö, jossa pyritään osoittamaan tosiasiat esimerkiksi väittelyssä tai tieteellisessä artikkelissa. Se voi olla myös päättelykokonaisuus, jossa tietyistä lähtökohdista eli premisseistä käsin johdetaan tietty johtopäätös. Siten se eroaa selityksestä, joissa pyritään antamaan syy johonkin asiantilaan (selittämään miten jokin on totta).
Termillä "argumentti" viitataan toisinaan myös pelkkiin premisseihin, jolloin tarkoitetaan jonkin väitteen tueksi esitettyä ajatuksenjuoksua. Tällainen termin käyttö on lähellä evidenssin käsitettä. Tässä mielessä voidaan puhua hyvistä ja huonoista tai heikoista argumenteista, jotka tukevat hyvin tai huonosti johtopäätöstä. Charles Peirce (1839-1914) nimesi argumenteiksi sellaiset symboliset merkit, jotka itsessään määräävät mikä on niiden oikea tulkinta, interpretantti (joka on argumentin johtopäätös).
Argumentit jaetaan tyypillisesti deduktiivisiin ja induktiivisiin, jolloin induktiivisina pitetään kaikkia niitä argumentteja, jotka eivät ole deduktiivisia. Pätevä deduktiivinen argumentti on sellainen, että jos hyväksymme premissit, johtopäätöksen totuus seuraa välttämättä. Muussa tapauksessa joudumme hylkäämään jonkin tai kaikki premissit. Tyypillisissä induktiivisissa päätelmissä yleistetään yksittäistapauksista kuten aiemmista kokemuksista yleinen laki tai säännönmukaisuus. Hyvä induktiivinen argumentti on sellainen, että jos hyväksymme premissit, meidän on pidettävä johtopäätöstä todennäköisenä - todennäköisempänä kuin olisi asianlaita jos jokin premisseistä olisi väärä.
Peircen mukaan on myös kolmas tyyppi ei-deduktiivisia argumentteja, abduktiiviset argumentit, jossa johtopäätös on ainaoastaan mahdillisesti tosi. Peircen mukaan abduktiivisia argumentteja tarvitaan, kun etsitään selitystä jollekin yllättävälle havainnolle tai muulle selitystä kaipaavalle ilmiölle.
Gottlob Frege (1848-1925) omaksui termin "argumentti" erityisen käytön matematiikasta. Muuttujaa, josta funktion arvo riippuu, kutsutaan matematiikassa usein argumentiksi.
huomautus
lat. arguo = väittää, osoittaa
Ks. myös argumentti kielitieteessä ja semiotiikassa
lat. arguo = väittää, osoittaa
Ks. myös argumentti kielitieteessä ja semiotiikassa
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|
Käsitteet samalla hierarkiatasolla: abduktio, deduktiivinen päättely, demonstraatio, epäpätevä, induktiivinen päättely, johtopäätös, kritiikki, lausefunktio, looginen päättely, modus ponendo tollens, modus ponens, modus tollendo ponens, modus tollens, moraalipäättely, postulaatti, päättely parhaaseen selitykseen, selitys, syllogismi, teoreettinen päättely ja todistus
Hierarkkiset alakäsitteet: abduktio, deduktiivinen päättely, epäpätevä, induktiivinen päättely, itsensä kumoava argumentti ja reductio ad absurdum -argumentti
Koostumussuhteiset alakäsitteet: johtopäätös ja premissi