Tieteen termipankki
fi muoto-oppi; morfologia
en morphology
määritelmä
sanojen sisäisen rakenteen osajärjestelmä: sanojen koostuminen morfeemeista, kielen pienimmistä muotoaineksista, joilla on merkitys
sanojen sisäisen rakenteen osajärjestelmä: sanojen koostuminen morfeemeista, kielen pienimmistä muotoaineksista, joilla on merkitys
selite
Morfologia on kieliopillisen järjestelmän toinen peruskomponentti syntaksin eli lauseopin ohella. Morfologian tutkimuksessa tarkastellaan morfeemien rakennetta ja käyttöä sananmuodostuksessa ja taivutuksessa.
Morfologia on kieliopillisen järjestelmän toinen peruskomponentti syntaksin eli lauseopin ohella. Morfologian tutkimuksessa tarkastellaan morfeemien rakennetta ja käyttöä sananmuodostuksessa ja taivutuksessa.
huomautus
VISK, määritelmät: Morfologiaa on yksittäisten sananmuotojen koostumuksen kuvaaminen, esim. se, miten määräytyy illatiivin pääte (taloon, huoneeseen, maahan jne.). Morfosyntaksiin taas kuuluu esimerkiksi kuvaus illatiivin tehtävistä erilaisissa lauserakenteissa tai vaikkapa subjektin ja verbin kongruenssi.
VISK, määritelmät: Morfologiaa on yksittäisten sananmuotojen koostumuksen kuvaaminen, esim. se, miten määräytyy illatiivin pääte (taloon, huoneeseen, maahan jne.). Morfosyntaksiin taas kuuluu esimerkiksi kuvaus illatiivin tehtävistä erilaisissa lauserakenteissa tai vaikkapa subjektin ja verbin kongruenssi.
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|
Käsitteet samalla hierarkiatasolla: deskriptiivinen kielioppi, fonologia, historioiva kielioppi, normatiivinen kielioppi ja syntaksi
Hierarkkiset alakäsitteet: johtomorfologia, leksikaalinen morfologia, morfeemi, paradigma ja taivutusmorfologia
Koostumussuhteinen alakäsite: sananmuodostus