Tieteen termipankki
fi morfeemi
sv morfem
määritelmä
kielen pienin omaa merkitystä kantava rakenneyksikkö
kielen pienin omaa merkitystä kantava rakenneyksikkö
selite
Morfeemi on morfologian perusyksikkö. Sitä vastaava konkreettinen rakenneyksikkö on morfi. Morfeemeja ovat esim. sanavartalot, tunnukset, päätteet ja liitteet. Sekä leksikaalisilla morfeemeilla (esim. sanoilla talo tai minä) että kieliopillisia tehtäviä kantavilla kieliopillisilla morfeemeilla (esim. suomen sijapäätteellä -ssA) on omat merkityksensä.
Morfeemi on morfologian perusyksikkö. Sitä vastaava konkreettinen rakenneyksikkö on morfi. Morfeemeja ovat esim. sanavartalot, tunnukset, päätteet ja liitteet. Sekä leksikaalisilla morfeemeilla (esim. sanoilla talo tai minä) että kieliopillisia tehtäviä kantavilla kieliopillisilla morfeemeilla (esim. suomen sijapäätteellä -ssA) on omat merkityksensä.
konteksti
Sanavartaloita kutsutaan leksikaalisiksi morfeemeiksi ja johtimia, taivutuspäätteitä ja liitteitä kieliopillisiksi morfeemeiksi. Kieliopilliset morfeemit ovat tyypillisesti sidonnaisia eli esiintyvät vain sanan osina.
Sanavartaloita kutsutaan leksikaalisiksi morfeemeiksi ja johtimia, taivutuspäätteitä ja liitteitä kieliopillisiksi morfeemeiksi. Kieliopilliset morfeemit ovat tyypillisesti sidonnaisia eli esiintyvät vain sanan osina.
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|
Käsitteet samalla hierarkiatasolla: johtomorfologia, konstruktio, leksikaalinen morfologia, paradigma, skemaattinen yksikkö, spesifinen yksikkö ja taivutusmorfologia
Hierarkkiset alakäsitteet: johtomorfeemi, kieliopillinen morfeemi, kliitti, leksikaalinen morfeemi, pääte, semanttinen morfeemi, sidonnainen morfeemi, taivutusmorfeemi ja tunnus
Koostumussuhteinen yläkäsite: kielenyksikkö
Koostumussuhteinen vieruskäsite: predikaatti