Tieteen termipankki
fi maaginen realismi
en magical realism
de der magische Realismus
es lo real maravilloso
määritelmä
postmodernin kirjallisuuden suuntaus, jossa realistiseen kerrontaan liitetään fantasian elementtejä
postmodernin kirjallisuuden suuntaus, jossa realistiseen kerrontaan liitetään fantasian elementtejä
selite
Maagisessa realismissa ihmeenomaiset, myyttiset ja groteskit tapahtumat tai henkilöt kuvataan täysin tunnistettavassa realistisessa ympäristössä. Tällöin lukijalle syntyy vaikutelma kahden rinnakkaisen todellisuuden samanaikaisuudesta. Käsite maaginen realismi tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi kolumbialaisen kirjailijan Gabriel García Márquezin romaanin Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad, 1967) ilmestymisen jälkeen ja on siitä lähtien liitetty erityisesti eteläamerikkalaiseen kirjallisuuteen. Maaginen realismi on kuitenkin yhteinen piirre monen postkolonialistisen kirjailijan tuotannossa, ja sen on nähty heijastelevan erityisesti kolonisoidun kulttuurin ja valloittajakulttuurin välisiä poliittisia ja taloudellisia jännitteitä. Toinen keskeinen aihe maagisessa realismissa on eurooppalaisten ja ei-eurooppalaisten kulttuurien suhde. Maaginen realismi onkin kirjallisuudentutkimuksessa nähty nimenomaan eurooppalaisen realismin perinteen ja laajemmin eurooppalaisen rationalismin haastajana.
Ero realismin ja maagisen realismin välillä on monissa tapauksissa kuitenkin enemmän historiallinen kuin sisällöllinen, sillä myös eurooppalaisessa kirjallisuudessa on ollut jo 1800-luvulta lähtien realisteiksi luettuja kirjailijoita, joiden tuotannossa on maagisen realismin piirteitä. Tällaisia kirjailijoita ovat mm. Nikolai Gogol (1809-1852) ja Henry James (1843-1916).
Maagisen realismin edustajia
Tunnettuja maagista realismia edustavia teoksia ovat Sadan vuoden yksinäisyyden lisäksi mm. Salman Rushdien romaanit Keskiyön lapset (''Midnight's Children, 1980) sekä Saatanalliset säkeet (Satanic Verses, 1988), Toni Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani (Beloved,1987), D.M.Thomasin Valkoinen hotelli (White Hotel,1981) sekä Angela Carterin Sirkusyöt (Nights at the Circus'', 1985). Myös argentiinalaisen kirjailijan Jorge Luis Borgesin (1899-1986) tuotanto on laskettu maagisen realismin piiriin.
Maagisessa realismissa ihmeenomaiset, myyttiset ja groteskit tapahtumat tai henkilöt kuvataan täysin tunnistettavassa realistisessa ympäristössä. Tällöin lukijalle syntyy vaikutelma kahden rinnakkaisen todellisuuden samanaikaisuudesta. Käsite maaginen realismi tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi kolumbialaisen kirjailijan Gabriel García Márquezin romaanin Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad, 1967) ilmestymisen jälkeen ja on siitä lähtien liitetty erityisesti eteläamerikkalaiseen kirjallisuuteen. Maaginen realismi on kuitenkin yhteinen piirre monen postkolonialistisen kirjailijan tuotannossa, ja sen on nähty heijastelevan erityisesti kolonisoidun kulttuurin ja valloittajakulttuurin välisiä poliittisia ja taloudellisia jännitteitä. Toinen keskeinen aihe maagisessa realismissa on eurooppalaisten ja ei-eurooppalaisten kulttuurien suhde. Maaginen realismi onkin kirjallisuudentutkimuksessa nähty nimenomaan eurooppalaisen realismin perinteen ja laajemmin eurooppalaisen rationalismin haastajana.
Ero realismin ja maagisen realismin välillä on monissa tapauksissa kuitenkin enemmän historiallinen kuin sisällöllinen, sillä myös eurooppalaisessa kirjallisuudessa on ollut jo 1800-luvulta lähtien realisteiksi luettuja kirjailijoita, joiden tuotannossa on maagisen realismin piirteitä. Tällaisia kirjailijoita ovat mm. Nikolai Gogol (1809-1852) ja Henry James (1843-1916).
Maagisen realismin edustajia
Tunnettuja maagista realismia edustavia teoksia ovat Sadan vuoden yksinäisyyden lisäksi mm. Salman Rushdien romaanit Keskiyön lapset (''Midnight's Children, 1980) sekä Saatanalliset säkeet (Satanic Verses, 1988), Toni Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani (Beloved,1987), D.M.Thomasin Valkoinen hotelli (White Hotel,1981) sekä Angela Carterin Sirkusyöt (Nights at the Circus'', 1985). Myös argentiinalaisen kirjailijan Jorge Luis Borgesin (1899-1986) tuotanto on laskettu maagisen realismin piiriin.
huomautus
Käsitettä käytti ensimmäisen kerran saksalainen kuvataidekriitikko Franz Roh vuonna 1925 julkaistussa esseessään "Nach-Expressionismus, Magischer Realismus: Probleme der neuesten Europäischen Malerei". Essee julkaistiin kirjaksi laajennettuna myös espanjaksi vuonna 1927. Vaikka käsite siis syntyi kuvataiteen piirissä, sitä alettiin kuitenkin II maailmansodan jälkeen käyttää myös kirjallisuudentutkimuksessa. Kirjallisuutta ja kuvataiteita yhdistäviä piirteitä olivat realistiseen kuvaustapaan yhdistetty metafyysinen ja unenomainen ulottuvuus, jota Roh piti tunnusomaisena ekspressionismin jälkeiselle kuvataiteelle.
Käsitettä maaginen realismi käytetään myös elokuvatutkimuksessa.
Käsitettä käytti ensimmäisen kerran saksalainen kuvataidekriitikko Franz Roh vuonna 1925 julkaistussa esseessään "Nach-Expressionismus, Magischer Realismus: Probleme der neuesten Europäischen Malerei". Essee julkaistiin kirjaksi laajennettuna myös espanjaksi vuonna 1927. Vaikka käsite siis syntyi kuvataiteen piirissä, sitä alettiin kuitenkin II maailmansodan jälkeen käyttää myös kirjallisuudentutkimuksessa. Kirjallisuutta ja kuvataiteita yhdistäviä piirteitä olivat realistiseen kuvaustapaan yhdistetty metafyysinen ja unenomainen ulottuvuus, jota Roh piti tunnusomaisena ekspressionismin jälkeiselle kuvataiteelle.
Käsitettä maaginen realismi käytetään myös elokuvatutkimuksessa.
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|
Käsitteet samalla hierarkiatasolla: dystopia, fantasiakirjallisuus, fantastinen, kriittinen realismi, kyberpunk, naturalismi, neorealismi, psykologinen realismi, sosialistinen realismi ja tieteiskirjallisuus