Tieteen termipankki
fi autofiktio
en autofiction
määritelmä
omaelämäkerrallisuutta ja fiktiota yhdistelevä laji, jossa kirjailija, kertoja ja päähenkilö ovat samannimisiä, vaikka teos määritteleekin itsensä fiktioksi esimerkiksi kansilehdellään
omaelämäkerrallisuutta ja fiktiota yhdistelevä laji, jossa kirjailija, kertoja ja päähenkilö ovat samannimisiä, vaikka teos määritteleekin itsensä fiktioksi esimerkiksi kansilehdellään
selite
Autofiktiossa kerronta on homodiegeettistä, minämuotoista. Kirjailijan oman elämän ja identiteetin sekoittuminen sepitteelliseen sisältöön rikkoo todellisuusilluusiota. Termin “auto”-osio ilmentää omaelämäkerrallista, “fiktio” teoksen keksittyä osuutta. Lajissa ulkopuolista referentiaalista “totuutta” on vaikea erottaa kuvitteellisesta. Sepitteellisyyden asteen epäselvyyden vuoksi omaelämäkerrallinen subjekti jää epävakaaksi. Autofiktio mahdollistaa vaikeidenkin asioiden käsittelyn, ja kirjailijan jättäytyminen tällä tavoin kahden tekstilajin väliin voi toimia puolustuskeinona lukijoiden mahdollisia kirjailijaan kohdistuvia tuomiota vastaan.
Fils-romaaninsa (1977) myötä autofiktion käsitteen luonut Serge Doubrovsky määrittelee autofiktion todellisiin tapahtumiin nojaavaksi, ei-kronologiseksi, retoriseksi ja psykoanalyysiä hyödyntäväksi työvälineeksi. Gérard Genette (1993) edellyttää puolestaan kirjailijan, kertojan ja päähenkilön samannimisyyttä sekä kerronnan pitäytymistä mielikuvituksen piirissä vääristyneen omaelämäkerrallisuuden estämiseksi. Pisimmälle vietynä autofiktio vaatii kirjailijalta kaksinkertaisen lukijasopimuksen täyttämistä: tiukkaa pitäytymistä totuudessa omaelämäkerrallisen sopimuksen vuoksi, mutta mielikuvituksen vapaata lentoa fiktiivisen sopimuksen takia. Philippe Lejeune (1993) onkin ehdottanut käsitteen uudelleenmäärittelyä erottelemalla toisistaan “referentiaalisen” ja “fiktionaalisen” autofiktion.
Autofiktiossa kerronta on homodiegeettistä, minämuotoista. Kirjailijan oman elämän ja identiteetin sekoittuminen sepitteelliseen sisältöön rikkoo todellisuusilluusiota. Termin “auto”-osio ilmentää omaelämäkerrallista, “fiktio” teoksen keksittyä osuutta. Lajissa ulkopuolista referentiaalista “totuutta” on vaikea erottaa kuvitteellisesta. Sepitteellisyyden asteen epäselvyyden vuoksi omaelämäkerrallinen subjekti jää epävakaaksi. Autofiktio mahdollistaa vaikeidenkin asioiden käsittelyn, ja kirjailijan jättäytyminen tällä tavoin kahden tekstilajin väliin voi toimia puolustuskeinona lukijoiden mahdollisia kirjailijaan kohdistuvia tuomiota vastaan.
Fils-romaaninsa (1977) myötä autofiktion käsitteen luonut Serge Doubrovsky määrittelee autofiktion todellisiin tapahtumiin nojaavaksi, ei-kronologiseksi, retoriseksi ja psykoanalyysiä hyödyntäväksi työvälineeksi. Gérard Genette (1993) edellyttää puolestaan kirjailijan, kertojan ja päähenkilön samannimisyyttä sekä kerronnan pitäytymistä mielikuvituksen piirissä vääristyneen omaelämäkerrallisuuden estämiseksi. Pisimmälle vietynä autofiktio vaatii kirjailijalta kaksinkertaisen lukijasopimuksen täyttämistä: tiukkaa pitäytymistä totuudessa omaelämäkerrallisen sopimuksen vuoksi, mutta mielikuvituksen vapaata lentoa fiktiivisen sopimuksen takia. Philippe Lejeune (1993) onkin ehdottanut käsitteen uudelleenmäärittelyä erottelemalla toisistaan “referentiaalisen” ja “fiktionaalisen” autofiktion.
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|
Käsitteet samalla hierarkiatasolla: avainromaani, elämäkerta, fanifiktio, hoax, kehitysromaani, metafiktio, muistelmat, nonfiktio, omaelämäkerta, spekulatiivinen fiktio, traumafiktio ja tunnustuskirjallisuus