Tieteen termipankki
fi epifenomenalismi
en epiphenomenalism
määritelmä
näkemys, jonka mukaan jokin tilanteen ominaisuus erottuu muiden kustannuksella, mutta sillä itsellään ei ole kausaalisia voimia
näkemys, jonka mukaan jokin tilanteen ominaisuus erottuu muiden kustannuksella, mutta sillä itsellään ei ole kausaalisia voimia
selite
Mielenfilosofiassa epofenomenalismi tarkoittaa, että vaikka on mentaalisia tapahtumia, tietoisuuden tiloja ja kokemuksia, niillä itsellään ei ole kausaalisia voimia eivätkä ne tuota vaikutuksia fysikaaliseen maailmaan. Tilannetta voi verrata veturin vihellykseen: vaikka ääni syntyy (verrattavissa kokemukseen), vihellyksellä ei ole mitään roolia koneiston aikaansaamassa liikkeessä. Epifenomenalismi on ollut äärimmäinen ratkaisu ns. vaikeaa ongelmaan eli siihen, kuinka mielen olemassaolo on yhteensovitettavissa sen kanssa, että fysiikassa itsessään vain fyysiset tapahtumat voivat aiheuttaa muita fyysisiä tapahtumia. Epifenomenalisti voi hyväksyä yksisuuntaisen kausaation, jossa fyysiset tapahtumat tuottavat mentaalisia tapahtumia, tai suosia jonkinlaista parallelismia, välttäen kausaatiota joko mielen ja ruumiin tai ruumiin ja mielen välillä (vrt. okkasionalismi). Epifenomenalismin merkittävä ongelma on se, että jos mentaalisilla tapahtumilla ei ole kausaalista suhdetta muihin tapahtumiin, ei ole selvää miten ne voivat olla muistin tai edes tietoisuuden kohteita.
Mielenfilosofiassa epofenomenalismi tarkoittaa, että vaikka on mentaalisia tapahtumia, tietoisuuden tiloja ja kokemuksia, niillä itsellään ei ole kausaalisia voimia eivätkä ne tuota vaikutuksia fysikaaliseen maailmaan. Tilannetta voi verrata veturin vihellykseen: vaikka ääni syntyy (verrattavissa kokemukseen), vihellyksellä ei ole mitään roolia koneiston aikaansaamassa liikkeessä. Epifenomenalismi on ollut äärimmäinen ratkaisu ns. vaikeaa ongelmaan eli siihen, kuinka mielen olemassaolo on yhteensovitettavissa sen kanssa, että fysiikassa itsessään vain fyysiset tapahtumat voivat aiheuttaa muita fyysisiä tapahtumia. Epifenomenalisti voi hyväksyä yksisuuntaisen kausaation, jossa fyysiset tapahtumat tuottavat mentaalisia tapahtumia, tai suosia jonkinlaista parallelismia, välttäen kausaatiota joko mielen ja ruumiin tai ruumiin ja mielen välillä (vrt. okkasionalismi). Epifenomenalismin merkittävä ongelma on se, että jos mentaalisilla tapahtumilla ei ole kausaalista suhdetta muihin tapahtumiin, ei ole selvää miten ne voivat olla muistin tai edes tietoisuuden kohteita.
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|
Käsitteet samalla hierarkiatasolla: emootio, funktionalismi, intellektualismi, intentionaalisuus, mieli-ruumis-dualismi, rationaalisuus ja tietoisuus
Lähikäsite: tietoisuus