Tieteen termipankki
fi tietoisuus
sv medvetande
en consciousness
de Bewusstheit
fr conscience
määritelmä
subjektiivinen kokemus, jolla on monia eri muotoja
subjektiivinen kokemus, jolla on monia eri muotoja
selite
Tietoisuus on monimuotoinen subjektiivinen kokemus. Se voi ilmetä esimerkiksi tuntemuksena, mielentilana, tunteena, muistona, ajatuksena ja itsetietoisuutena. Tietoisuutta on erittäin vaikea määritellä, sillä jos keskitytään siihen milt tuntuu olla tietoinen ihminen, ei voida muodostaa objektiivista selitystä ja jos pyritään objektiivisuuteen, menetetään se, miltä jokin tuntuu. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin kun selitetään tietoisuutta aivotilojen muutoksien perusteella.
Tietoisuuskäsitysten alku voidaan sijoittaa René Descartesin (1596-1650) filosofiaan. Descartesin mukaan kaikki mentaaliset tilat ovat tietoisia ja ne ovat vääjäämättä subjektiivisia. Sittemmin monet eri suuntaukset kuten behaviorismi, funktionalismi ja naturalismi ovat haastaneet Descartesin näkemyksen ja pyrkineet selittämään tietoisuuden fyysisillä, funktionaalisilla tai neurologisilla käsitteillä. Ongelma piilee kuitenkin siinä, että vaikka voisimme selittää tietoisuuden näiden avulla, säilyy silti aukko subjektiivisen tuntemuksen ja ulkoisen selityksen välillä (tämän ongelman David Chalmers (1966-) on ristinyt vaikeaksi ongelmaksi (The hard problem). Siten tietoisuuden ongelma on edelleen ratkaisematta ja siitä kirjoitetaan valtavasti koko ajan. Tärkeimmät tutkimuskysymykset nykyisessä tietoisuuden filosofiassa ovat mm.: onko tietoisuudella kausaalinen rooli? Jos on, mikä se on? Ovatko kaikki mentaaliset tilat tietoisia? Mikä on tietoisuuden ja intentionaalisuuden väinen suhde? Mikä filosofinen merkitys on tietoisten tilojen yksinkertaisella tuntemuksella? Onko persoonilla suljettu pääsy heidän omiin tietoisiin tiloihinsa?
Tietoisuus on monimuotoinen subjektiivinen kokemus. Se voi ilmetä esimerkiksi tuntemuksena, mielentilana, tunteena, muistona, ajatuksena ja itsetietoisuutena. Tietoisuutta on erittäin vaikea määritellä, sillä jos keskitytään siihen milt tuntuu olla tietoinen ihminen, ei voida muodostaa objektiivista selitystä ja jos pyritään objektiivisuuteen, menetetään se, miltä jokin tuntuu. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin kun selitetään tietoisuutta aivotilojen muutoksien perusteella.
Tietoisuuskäsitysten alku voidaan sijoittaa René Descartesin (1596-1650) filosofiaan. Descartesin mukaan kaikki mentaaliset tilat ovat tietoisia ja ne ovat vääjäämättä subjektiivisia. Sittemmin monet eri suuntaukset kuten behaviorismi, funktionalismi ja naturalismi ovat haastaneet Descartesin näkemyksen ja pyrkineet selittämään tietoisuuden fyysisillä, funktionaalisilla tai neurologisilla käsitteillä. Ongelma piilee kuitenkin siinä, että vaikka voisimme selittää tietoisuuden näiden avulla, säilyy silti aukko subjektiivisen tuntemuksen ja ulkoisen selityksen välillä (tämän ongelman David Chalmers (1966-) on ristinyt vaikeaksi ongelmaksi (The hard problem). Siten tietoisuuden ongelma on edelleen ratkaisematta ja siitä kirjoitetaan valtavasti koko ajan. Tärkeimmät tutkimuskysymykset nykyisessä tietoisuuden filosofiassa ovat mm.: onko tietoisuudella kausaalinen rooli? Jos on, mikä se on? Ovatko kaikki mentaaliset tilat tietoisia? Mikä on tietoisuuden ja intentionaalisuuden väinen suhde? Mikä filosofinen merkitys on tietoisten tilojen yksinkertaisella tuntemuksella? Onko persoonilla suljettu pääsy heidän omiin tietoisiin tiloihinsa?
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|
Käsitteet samalla hierarkiatasolla: apperseptio, behaviorismi, emergentti materialismi, emootio, epifenomenalismi, funktionalismi, intellektualismi, intentionaalisuus, mieli-ruumis-dualismi, muisti, naturalismi, rationaalisuus ja subjektiivisuus