Tieteen termipankki
fi determinismi
sv determinism
en determinism
de Determinismus
fr determinisme
es determinismo
määritelmä
metafyysinen näkemys, jonka mukaan tapahtumien kulku on ennalta määrätty
metafyysinen näkemys, jonka mukaan tapahtumien kulku on ennalta määrätty
selite
Determinismin mukaan jokaisella ilmiöllä on syy (erityisesti luonnonlait) ja siksi käsitys valinnan vapaudesta ja vapaasta tahdosta on ongelmallinen. Siis kaikki maailman tapahtumat määräytyvät lainalaisuuksien mukaisesti eikä minkäänlaista sattumaa maailmassa ole. Tälläistä kantaa on edustanut esimerkiksi Baruch Spinoza (1632-1677). Tuomas Akvinolainen (1225-1274) katsoi, että luonnonlakeihin on olemassa myös poikkeuksia. Luonnonlait toteutuvat materiaalisen maailman vajavaisuuden vuoksi vain useimmissa tapauksissa - niihin liittyy siis sattumanvaraisia poikkeuksia, jotka selittävät maailman vaihtelevuuden ja hajanaisuuden. Immanuel Kant (1724-1804) taas argumentoi, että inhimillisen kokemuksen näkökulmasta kaikki, mikä maailmassa tapahtuu, tapahtuu välttämättä, kun taas metafyysisestä näkökulmasta ihmisen teot ovat joskus vapaita ja satunnaisia. Jotkut determinisminin kriitikot ovatkin argumentoineet, että luonnonlait eivät koske kaikkia asioita, kuten ihmisen järjen tai tahdon toimintaa. On myös väitetty, että maailmassa on aitoja sattumia, joka kumoaa determinismin. Yleisin tapa välttää determinismin ongelmat on ollut kannattaa kompatibilismia (näkemys on ollut suosittu nykyfilosofiassa - edeltäjistä voi mainita mm. G. W. Leibniz (1646-1716). Sen mukaan oikein ymmärrettynä ihmisen toimia voidaan perustellusti kuvata sekä välttämättömiksi että vapaiksi.
Voidaan erottaa erilaisia determinismin alalajeja. Mikäli kaikki lainalaisuudet ovat mekanistisen lakien tyyppisiä, kyseessä on mekanistinen determinismi. Historiallisen determinismin mukaan taas ihmiskunnan historia noudattaa tiettyjä kehityslakeja.
Determinismin mukaan jokaisella ilmiöllä on syy (erityisesti luonnonlait) ja siksi käsitys valinnan vapaudesta ja vapaasta tahdosta on ongelmallinen. Siis kaikki maailman tapahtumat määräytyvät lainalaisuuksien mukaisesti eikä minkäänlaista sattumaa maailmassa ole. Tälläistä kantaa on edustanut esimerkiksi Baruch Spinoza (1632-1677). Tuomas Akvinolainen (1225-1274) katsoi, että luonnonlakeihin on olemassa myös poikkeuksia. Luonnonlait toteutuvat materiaalisen maailman vajavaisuuden vuoksi vain useimmissa tapauksissa - niihin liittyy siis sattumanvaraisia poikkeuksia, jotka selittävät maailman vaihtelevuuden ja hajanaisuuden. Immanuel Kant (1724-1804) taas argumentoi, että inhimillisen kokemuksen näkökulmasta kaikki, mikä maailmassa tapahtuu, tapahtuu välttämättä, kun taas metafyysisestä näkökulmasta ihmisen teot ovat joskus vapaita ja satunnaisia. Jotkut determinisminin kriitikot ovatkin argumentoineet, että luonnonlait eivät koske kaikkia asioita, kuten ihmisen järjen tai tahdon toimintaa. On myös väitetty, että maailmassa on aitoja sattumia, joka kumoaa determinismin. Yleisin tapa välttää determinismin ongelmat on ollut kannattaa kompatibilismia (näkemys on ollut suosittu nykyfilosofiassa - edeltäjistä voi mainita mm. G. W. Leibniz (1646-1716). Sen mukaan oikein ymmärrettynä ihmisen toimia voidaan perustellusti kuvata sekä välttämättömiksi että vapaiksi.
Voidaan erottaa erilaisia determinismin alalajeja. Mikäli kaikki lainalaisuudet ovat mekanistisen lakien tyyppisiä, kyseessä on mekanistinen determinismi. Historiallisen determinismin mukaan taas ihmiskunnan historia noudattaa tiettyjä kehityslakeja.
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|