Terminologiset sanastot
fi luonto
sv natur
en nature
de Natur f
fr nature f
Lähde: |
|
Muut sanastot
fi luonto
sv natur
en nature
de Natur f
et loodus
Lähde: |
|
Tieteen termipankki
fi natura; luonto
en nature
la natura
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|
fi luonto
sv natur
en nature
de Natur
fr nature
määritelmä
1) maaperä sekä vesi- ja ilmakehä kasveineen ja eläimineen varsinkin vain vähän tai ei ollenkaan ihmisen muokkaamana elinympäristönä
2) kaikki olemassa oleva; luonto sekä todellisten että mahdollisten tosiasioiden summana ja kokonaisuutena. (filosofia)
1) maaperä sekä vesi- ja ilmakehä kasveineen ja eläimineen varsinkin vain vähän tai ei ollenkaan ihmisen muokkaamana elinympäristönä
2) kaikki olemassa oleva; luonto sekä todellisten että mahdollisten tosiasioiden summana ja kokonaisuutena. (filosofia)
selite
Selite koskee vain luonnon ensimmäistä määritelmää, joka on Kielitoimiston sanakirjan esittämä määritelmä luonnolle. Luonnon käsite on hyvin ongelmallinen, monikerroksinen sekä monimerkityksellinen. Luonnon käsite on peräisin Latinan sanasta natura (”syntyminen”), jonka juuret ovat kreikan sanassa physis (φύσις; ”kasvu”). Täten luonto on vahvasti yhteydessä elämän käsitteeseen.
Luonto, ensimmäisen määritelmän mukaan, on ymmärretty ja ymmärretään hyvin eri tavoin eri konteksteissa ja kulttuureissa. Luonto on ymmärretty esimerkiksi uhkana, suojapaikkana sivilisaatiolta, harmonisena, oikukkaana, resurssina, elinkeinona, itseisarvona ja suojelua vaativana perintönä. Yksityiskohtaisia analyyseja luonnon käsitteellisistä ongelmista ovat kirjoittaneet mm. filosofi John Stuart Mill esseessään On Nature (1904) ja kirjailija Raymond Williams (1980) esseessä ”Ideas of Nature”. Luonnon käsiteen analysoinnille on myös omistettu monitieteisiä artikkelikokoelmia kuten Uncommon Ground: Rethinking the Human Place in Nature ja Reinventing Nature?: Responses To Postmodern Deconstruction. Nämä teokset korostavat luonnon käsiteteen pitkää ja mutkikasta kehityshistoriaa. Esimerkiksi Kielitoimiston määritelmä luo ongelmallisen kahtiajaon ihmisen ja luonnon välille. Tämän tyyppinen määritelmä onkin saanut osakseen paljon kritiikkiä, mutta kuitenkin edustaa sitä, miten luonto yleisesti ymmärretään, ainakin länsimaisissa kulttuureissa. On olemassa määritelmiä, joissa kahtiajakoa ihmisen ja luonnon välille ei tehdä (esimerkiksi suomen kielen erämaa ei luo jyrkkää kahtiajakoa luonnon ja ihmisen välille (Kokko & Oksanen 2016) ja lisäksi eri alkuperäiskansojen käsitykset luonnosta vaihtelevat joko niin, ettei luontoa käsitteenä ei ole ollenkaan tai ihminen nähdään osana luontoa (esim. Standing Bear 1933)). Lisäksi luonnon käsitteen tutkimus liittyy läheisesti, mutta on eriytynyt angloamerikkalaisen wilderness (erämaa, villi luonto) käsitteen analysoinnista.
Selite koskee vain luonnon ensimmäistä määritelmää, joka on Kielitoimiston sanakirjan esittämä määritelmä luonnolle. Luonnon käsite on hyvin ongelmallinen, monikerroksinen sekä monimerkityksellinen. Luonnon käsite on peräisin Latinan sanasta natura (”syntyminen”), jonka juuret ovat kreikan sanassa physis (φύσις; ”kasvu”). Täten luonto on vahvasti yhteydessä elämän käsitteeseen.
Luonto, ensimmäisen määritelmän mukaan, on ymmärretty ja ymmärretään hyvin eri tavoin eri konteksteissa ja kulttuureissa. Luonto on ymmärretty esimerkiksi uhkana, suojapaikkana sivilisaatiolta, harmonisena, oikukkaana, resurssina, elinkeinona, itseisarvona ja suojelua vaativana perintönä. Yksityiskohtaisia analyyseja luonnon käsitteellisistä ongelmista ovat kirjoittaneet mm. filosofi John Stuart Mill esseessään On Nature (1904) ja kirjailija Raymond Williams (1980) esseessä ”Ideas of Nature”. Luonnon käsiteen analysoinnille on myös omistettu monitieteisiä artikkelikokoelmia kuten Uncommon Ground: Rethinking the Human Place in Nature ja Reinventing Nature?: Responses To Postmodern Deconstruction. Nämä teokset korostavat luonnon käsiteteen pitkää ja mutkikasta kehityshistoriaa. Esimerkiksi Kielitoimiston määritelmä luo ongelmallisen kahtiajaon ihmisen ja luonnon välille. Tämän tyyppinen määritelmä onkin saanut osakseen paljon kritiikkiä, mutta kuitenkin edustaa sitä, miten luonto yleisesti ymmärretään, ainakin länsimaisissa kulttuureissa. On olemassa määritelmiä, joissa kahtiajakoa ihmisen ja luonnon välille ei tehdä (esimerkiksi suomen kielen erämaa ei luo jyrkkää kahtiajakoa luonnon ja ihmisen välille (Kokko & Oksanen 2016) ja lisäksi eri alkuperäiskansojen käsitykset luonnosta vaihtelevat joko niin, ettei luontoa käsitteenä ei ole ollenkaan tai ihminen nähdään osana luontoa (esim. Standing Bear 1933)). Lisäksi luonnon käsitteen tutkimus liittyy läheisesti, mutta on eriytynyt angloamerikkalaisen wilderness (erämaa, villi luonto) käsitteen analysoinnista.
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|
IATE1
fi luonto
sv natur
en nature
de Natur
fr nature
da natur
Luokitus: |
| |||
Luotettavuus: |
| |||
Lähde: |
|