Tieteen termipankki
fi tekijä
sv auktor
en author
de Autor; Verfasser
fr auteur
selite
Kirjallisen teoksen kirjoittaja; auktori; kirjailija, jonka itsenäisen työn tulosta teos on. Tekijyys ei riipu kirjallisuuden lajista, vaikka perinteisesti kaunokirjallisuuden tekijöiden saama huomio on suurempaa kuin tietokirjailijoiden. Yhteisesti kirjoitetun teoksen tekijäksi voidaan nimetä myös kollektiivi, mikäli eri kirjoittajien osuutta ei ole erikseen mainittu.
Kirjallisuudentutkimus oli pitkään tekijäkeskeistä, kun 1800-luvun ja 1900-luvun alun positivistinen kirjallisuudentutkimus keskittyi kirjallisuuden sisältöön vaikuttaneisiin taustatekijöihin, kuten kirjailijan elämän ja teosten väliseen suhteeseen.
Tekijäkeskeisyyden haastoivat 1900-luvulla formalistiset suuntaukset, kuten uuskritiikki. Jälkitrukturalistimin myötä tekijyys joutui myös filosofisen kritiikin kohteeksi. Roland Barthes kritisoi esseessään "La mort de l'auteur" (1968, "Tekijän kuolema") käsitystä, jonka mukaan tekijä toimisi teoksen lopullisen merkityksen takaajana. "Tekijä on kuollut", julisti Barthes, ja tarkoitti tällä sitä, että tekijä on lakannut olemasta tekstinsä ylimmäinen auktoriteetti: lukijalla on valta ja vapaus lukea ja tulkita lukemaansa riippumatta tekijästä ja tämän mahdollisesti tunnetuista intentioista. Michel Foucault puolestaan käsittelee kirjoituksessaan "Qu'est-cequ'un auteur" (1969, Mikä on tekijä) tekijyyttä kielen funktiona. Tekijäfunktio ilmaisee Foucault'n mukaan jonkinlaisen omistus- ja auktoriteettisuhteen kirjoittajan ja tekstin välillä ja sen luonne on aina tekstilajista ja historiallisesta kontekstista riippuvainen. Esimerkiksi seinäkirjoituksen tekijän pohtimista ei yleensä pidetä kovin tärkeänä; sen sijaan kaunokirjallisuuden lukeminen ja vastaanotto on olennaisesti sidoksissa siihen, että tekijä tunnetaan.
Kirjallisen teoksen kirjoittaja; auktori; kirjailija, jonka itsenäisen työn tulosta teos on. Tekijyys ei riipu kirjallisuuden lajista, vaikka perinteisesti kaunokirjallisuuden tekijöiden saama huomio on suurempaa kuin tietokirjailijoiden. Yhteisesti kirjoitetun teoksen tekijäksi voidaan nimetä myös kollektiivi, mikäli eri kirjoittajien osuutta ei ole erikseen mainittu.
Kirjallisuudentutkimus oli pitkään tekijäkeskeistä, kun 1800-luvun ja 1900-luvun alun positivistinen kirjallisuudentutkimus keskittyi kirjallisuuden sisältöön vaikuttaneisiin taustatekijöihin, kuten kirjailijan elämän ja teosten väliseen suhteeseen.
Tekijäkeskeisyyden haastoivat 1900-luvulla formalistiset suuntaukset, kuten uuskritiikki. Jälkitrukturalistimin myötä tekijyys joutui myös filosofisen kritiikin kohteeksi. Roland Barthes kritisoi esseessään "La mort de l'auteur" (1968, "Tekijän kuolema") käsitystä, jonka mukaan tekijä toimisi teoksen lopullisen merkityksen takaajana. "Tekijä on kuollut", julisti Barthes, ja tarkoitti tällä sitä, että tekijä on lakannut olemasta tekstinsä ylimmäinen auktoriteetti: lukijalla on valta ja vapaus lukea ja tulkita lukemaansa riippumatta tekijästä ja tämän mahdollisesti tunnetuista intentioista. Michel Foucault puolestaan käsittelee kirjoituksessaan "Qu'est-cequ'un auteur" (1969, Mikä on tekijä) tekijyyttä kielen funktiona. Tekijäfunktio ilmaisee Foucault'n mukaan jonkinlaisen omistus- ja auktoriteettisuhteen kirjoittajan ja tekstin välillä ja sen luonne on aina tekstilajista ja historiallisesta kontekstista riippuvainen. Esimerkiksi seinäkirjoituksen tekijän pohtimista ei yleensä pidetä kovin tärkeänä; sen sijaan kaunokirjallisuuden lukeminen ja vastaanotto on olennaisesti sidoksissa siihen, että tekijä tunnetaan.
huomautus
latinan auctor, tai scriptor=kirjan tekijä, alkuunpanija
latinan auctor, tai scriptor=kirjan tekijä, alkuunpanija
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|
automaattisesti kootut käsitesuhteet
Käsitteet samalla hierarkiatasolla: kertoja, kirjailija ja sisäistekijä
Käsitteet samalla hierarkiatasolla: kertoja, kirjailija ja sisäistekijä
Hierarkkinen alakäsite: tekijänoikeus