Tieteen termipankki
fi fenomenologinen kirjallisuudentutkimus
sv fenomenologisk litteraturforskning
en phenomenological criticism
de phänomenologische Literaturtheorie
fr critique phénoménologique
selite
Fenomenologia on 1800-luvun lopulla kehittynyt filosofis-psykologinen tutkimus- ja ajattelutapa, jossa tähdennetään välittömän havainnon ja oman kokemuksen merkitystä tiedon lähteenä. Fenomenologisen filosofian perustajan, saksalaisen Edmund Husserlin (1859-1938) mukaan ihmisen on mahdotonta saada tietoa suoraan todellisuudesta, koska emme voi olla varmoja olioiden meistä riippumattomasta olemassaolosta. Luotettavaa tietoa on sen sijaan saatavissa siitä, miten oliot meille ilmenevät. Ihmisen tietoisuus on aina tietoisuutta jostakin, ja tätä tietoisuutta on mahdollista tutkia. Husserlin jälkeen fenomenologista ajattelua ovat kehitelleet erityisesti saksalainen Martin Heidegger (1899-1978) ja ranskalainen Maurice Merleau-Ponty (1908-61). Fenomenologisen tutkimuksen perustana on näkemys inhimillisen subjektin tärkeydestä merkityksen muodostumisessa; maailma on sellainen millaisena se ihmisen tietoisuudessa näyttäytyy.
Kirjallisuudentutkimukseen suuntaus vaikutti erityisesti reseptioestetiikan kautta. Suuntauksen keskeisessä teoksessa Das literarische Kunstwerk' (1931, The Literary Work of Art) Roman Ingarden (1893- 1970) erottaa tekstin kaksi eri tasoa: toisaalta teksti on objekti, toisaalta taas lukijan tekemä konkretisaatio. Hänen mukaansa tekstin lähtökohtana on tekijän tietoisuuden tarkoitushakuinen toiminta, mutta teksti konkretisoituu vasta lukemisprosessissa lukijan tietoisuudessa. Fenomenologisessa kirjallisuudentutkimuksessa korostetaan, että kirjalliseen teokseen sisältyy monia vasta luennassa todentuvia elementtejä, kuten tekstuaalisia aukkoja.
Fenomenologista tutkimusta on kritisoitu epähistoriallisuudesta ja kirjallisuuden historiallisten, yhteiskunnallisten ja muiden kontekstien vähälle huomiolle jättämisestä. Suuntauksen keskeinen ansio on huomion kiinnittäminen lukemistapahtumaan monimutkaisena prosessina.
Fenomenologia on 1800-luvun lopulla kehittynyt filosofis-psykologinen tutkimus- ja ajattelutapa, jossa tähdennetään välittömän havainnon ja oman kokemuksen merkitystä tiedon lähteenä. Fenomenologisen filosofian perustajan, saksalaisen Edmund Husserlin (1859-1938) mukaan ihmisen on mahdotonta saada tietoa suoraan todellisuudesta, koska emme voi olla varmoja olioiden meistä riippumattomasta olemassaolosta. Luotettavaa tietoa on sen sijaan saatavissa siitä, miten oliot meille ilmenevät. Ihmisen tietoisuus on aina tietoisuutta jostakin, ja tätä tietoisuutta on mahdollista tutkia. Husserlin jälkeen fenomenologista ajattelua ovat kehitelleet erityisesti saksalainen Martin Heidegger (1899-1978) ja ranskalainen Maurice Merleau-Ponty (1908-61). Fenomenologisen tutkimuksen perustana on näkemys inhimillisen subjektin tärkeydestä merkityksen muodostumisessa; maailma on sellainen millaisena se ihmisen tietoisuudessa näyttäytyy.
Kirjallisuudentutkimukseen suuntaus vaikutti erityisesti reseptioestetiikan kautta. Suuntauksen keskeisessä teoksessa Das literarische Kunstwerk' (1931, The Literary Work of Art) Roman Ingarden (1893- 1970) erottaa tekstin kaksi eri tasoa: toisaalta teksti on objekti, toisaalta taas lukijan tekemä konkretisaatio. Hänen mukaansa tekstin lähtökohtana on tekijän tietoisuuden tarkoitushakuinen toiminta, mutta teksti konkretisoituu vasta lukemisprosessissa lukijan tietoisuudessa. Fenomenologisessa kirjallisuudentutkimuksessa korostetaan, että kirjalliseen teokseen sisältyy monia vasta luennassa todentuvia elementtejä, kuten tekstuaalisia aukkoja.
Fenomenologista tutkimusta on kritisoitu epähistoriallisuudesta ja kirjallisuuden historiallisten, yhteiskunnallisten ja muiden kontekstien vähälle huomiolle jättämisestä. Suuntauksen keskeinen ansio on huomion kiinnittäminen lukemistapahtumaan monimutkaisena prosessina.
huomautus
Kreikan phainomenon=ilmiö, logos=tieto
Kreikan phainomenon=ilmiö, logos=tieto
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|
automaattisesti kootut käsitesuhteet
Käsitteet samalla hierarkiatasolla: Geneven koulukunta ja hermeneuttinen kirjallisuudentutkimus
Käsitteet samalla hierarkiatasolla: Geneven koulukunta ja hermeneuttinen kirjallisuudentutkimus