Tieteen termipankki
fi kukinto
sv blomställning
en inflorescence
da blomsterstand
määritelmä
useiden kukkien ja niihin liittyvien varren haarojen ja kukkaperien muodostama kokonaisuus
useiden kukkien ja niihin liittyvien varren haarojen ja kukkaperien muodostama kokonaisuus
selite
Kukinto on muuntunut versosysteemi, joka palvelee kukkien muodostusta. Kukkaverson ja kasvuverson raja määräytyy yksinomaa kukkien muodostumisen perusteella eikä sen mukaan, millaisia lehtiä kukinnon alueella on. Brakteoosisessa kukinnossa on pienikokoisia ylälehtiä (tai ne puuttuvat), frondoosisessa suuria kasvulehtimäisiä lehtiä.
Kukinnot ovat joko päätteisiä tai avoimia. Päätteisessä kukinnossa on yksi kukintoranka, jonka päässä on kärkikukka, ja sen muut kukat, sivukukat, ovat syntyneet tukilehtiensä hankasilmuista. Avoin kukinto päättyy hankasilmuttomaan ylälehteen, kyhmyyn tai tukilehtiin, joiden kukat eivät kehity. Jako avoimiin ja päätteisiin kukintoihin on systemaattisesti tärkeä.
Kukintoja luokitellaan perusrakenteen ja haaroittumistavan mukaan yksinkertaisiin peruskukintoihin ja monimutkaisiin kukintoihin. Yksinkertaisia tyyppejä ovat (kts. lähikäsitteet) terttu, huiskilo, tähkä, puikelo, norkko, sarja ja mykerö. Monimutkaisia kerrannaiskukintoja ovat esim. röyhy, kerrannaisterttu, -tähkä ja -sarja. Vielä oman ryhmänsä monimutkaisista kukinnoista muodostavat erilaiset viuhkot. Lisävaikeutta luokitteluun tuo se, että kaikki kukinnot eivät edusta selvästi jotakin tyyppiä. Kerrannaiskukintojen osakukinnoissa voi olla myös eri tyyppejä, jolloin puhutaan sekakukinnoista. Näiden eri kukintotyyppien merkitys kasvien sukulaisuusuhteiden ilmentäjinä on vähäinen.
Kukinto on muuntunut versosysteemi, joka palvelee kukkien muodostusta. Kukkaverson ja kasvuverson raja määräytyy yksinomaa kukkien muodostumisen perusteella eikä sen mukaan, millaisia lehtiä kukinnon alueella on. Brakteoosisessa kukinnossa on pienikokoisia ylälehtiä (tai ne puuttuvat), frondoosisessa suuria kasvulehtimäisiä lehtiä.
Kukinnot ovat joko päätteisiä tai avoimia. Päätteisessä kukinnossa on yksi kukintoranka, jonka päässä on kärkikukka, ja sen muut kukat, sivukukat, ovat syntyneet tukilehtiensä hankasilmuista. Avoin kukinto päättyy hankasilmuttomaan ylälehteen, kyhmyyn tai tukilehtiin, joiden kukat eivät kehity. Jako avoimiin ja päätteisiin kukintoihin on systemaattisesti tärkeä.
Kukintoja luokitellaan perusrakenteen ja haaroittumistavan mukaan yksinkertaisiin peruskukintoihin ja monimutkaisiin kukintoihin. Yksinkertaisia tyyppejä ovat (kts. lähikäsitteet) terttu, huiskilo, tähkä, puikelo, norkko, sarja ja mykerö. Monimutkaisia kerrannaiskukintoja ovat esim. röyhy, kerrannaisterttu, -tähkä ja -sarja. Vielä oman ryhmänsä monimutkaisista kukinnoista muodostavat erilaiset viuhkot. Lisävaikeutta luokitteluun tuo se, että kaikki kukinnot eivät edusta selvästi jotakin tyyppiä. Kerrannaiskukintojen osakukinnoissa voi olla myös eri tyyppejä, jolloin puhutaan sekakukinnoista. Näiden eri kukintotyyppien merkitys kasvien sukulaisuusuhteiden ilmentäjinä on vähäinen.
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|
automaattisesti kootut käsitesuhteet
Hierarkkiset alakäsitteet: hankakukinto, head, huiskilo, kerrannaiskukinto, kärkikukinto, mykerö, norkko, peruskukinto, puikelo, riippuva kukinto, röyhy, sarja, sekakukinto ja terttu
Hierarkkiset alakäsitteet: hankakukinto, head, huiskilo, kerrannaiskukinto, kärkikukinto, mykerö, norkko, peruskukinto, puikelo, riippuva kukinto, röyhy, sarja, sekakukinto ja terttu
Koostumussuhteinen yläkäsite: kukkaverso
Koostumussuhteiset vieruskäsitteet: kukka ja kukkalehti
Koostumussuhteiset alakäsitteet: esilehti, hankakukka, kukintoranka, kukka, kukkaperä, päätekukka ja suojus
Lähikäsite: kerrannaiskukinto