Tieteen termipankki
fi subjekti
sv subjekt
en subject
de Subjekt
fr sujet
es sujeto
määritelmä
1. ajatteleva, havaitseva, toimiva minä
2. lauseessa viittaus olioon tai olioihin, joista lauseessa on puhe
1. ajatteleva, havaitseva, toimiva minä
2. lauseessa viittaus olioon tai olioihin, joista lauseessa on puhe
selite
1. Subjekti on ajatteleva tai toimiva minä, esimerkiksi Descartesilla ajatteleva subjekti voi olla varma olemassaolostaan cogito-argumentin avulla.Tämän perinteen myöhempiä jatkajia ovat mm. Immanuel Kant (1724-1804), Edmund Husserl (1859-1938), Jean-Paul Sartre (1905-1980) ja Maurice Merleau-Ponty (1908-1961), vaikka he kaikki (ehkä Husserlia lukuunottamatta) suhtautuivat Descartesiin hyvin kriittisesti.
Kant erotteli empiirisen egon, joka ilmenee tavallisessa itsetietoisuudessa transsendentaalisesta tai puhtaasta egosta tai minästä, jota ei voida tuntea, mutta jo on edellytettävä, jotta kokemuksellamme on siihen tarvittava yhtenäisyys.
Uudenlainen subjektifilosofian kritiikki nousi fenomenologiselta pohjalta nousi 1960-70-luvulla. Michel Foucault (1926-1984) kiinnitti huomiota modernin subjektikäsityksen historiallisesti ja kulttuurisesti rakennettuun luonteeseen. Louis Althusser (1918-1990) korosti subjektin idealogiasidonnaisuutta. Hänen mukaansa käsityksemme toimivasta subjektista muodostuu aina suhteessa tietyn poliittisen ja sosioekonomisen järjestyksen tarpeisiin. Jälkistrukturalisteista Jacques Derrida (1930-2004) ja Julia Kristeva (1941-) ovat nostaneet esille subjektin olemuksellisesti narratiivisen eli kerronnallisen luonteen. He katsovat subjektin olevan ensisijaisesti tietyn julkilausumattoman merkitysantoprosessin tuote, joka on riippuvainen niin kielestä kuin psykoanalyysin mukaisesti ymmärretyn tiedostamattoman olemassaolosta. Jacques Lacan (1901-1981) taas ajatteli, että subjekti ei ole sen enempää kiinteä kuin läpinäkyväkään ajatteleva minä. Hänen mukaansa subjektit eivät voi kommunikoida keskenään (tai edes itsensä kanssa) suoraan vaan ainostaan "sanoiksi" kutsuttujen merkitsijöiden avulla. Subjekti syntyy vasta kielen sisällä ja mm. tämän vuoksi kommunikaatio ei ole koskaan täysin selvää ja kattavaa. Kieli sekä saattaa minuudet yhteen että erottaa ne, ja subjekti alistuu tyydyttämättömiksi jääville vaatimuksille ja haluille, jotka johtuvat yksilön sijaan symbolisesta järjestyksestä. Lacan pitää kieltä tiedostamattomana.
2. Logiikassa ja kielifilosofiassa termillä "subjekti" viitataan niihin olioihin, joille lausessa tai propositiossa predikoidaan jotain. Tämä on lauseen looginen subjekti erotuksena sen puhtaasti kieliopillisesta subjektista. Aristotelisessa logiikassa lauseen subjektiosa viittaa siihen substanssiin, josta lauseessa on kyse ja predikaattiosa taas siihen kvaliteettiin tai ominaisuuteen, joka siinä subjektille predikoidaan.
1. Subjekti on ajatteleva tai toimiva minä, esimerkiksi Descartesilla ajatteleva subjekti voi olla varma olemassaolostaan cogito-argumentin avulla.Tämän perinteen myöhempiä jatkajia ovat mm. Immanuel Kant (1724-1804), Edmund Husserl (1859-1938), Jean-Paul Sartre (1905-1980) ja Maurice Merleau-Ponty (1908-1961), vaikka he kaikki (ehkä Husserlia lukuunottamatta) suhtautuivat Descartesiin hyvin kriittisesti.
Kant erotteli empiirisen egon, joka ilmenee tavallisessa itsetietoisuudessa transsendentaalisesta tai puhtaasta egosta tai minästä, jota ei voida tuntea, mutta jo on edellytettävä, jotta kokemuksellamme on siihen tarvittava yhtenäisyys.
Uudenlainen subjektifilosofian kritiikki nousi fenomenologiselta pohjalta nousi 1960-70-luvulla. Michel Foucault (1926-1984) kiinnitti huomiota modernin subjektikäsityksen historiallisesti ja kulttuurisesti rakennettuun luonteeseen. Louis Althusser (1918-1990) korosti subjektin idealogiasidonnaisuutta. Hänen mukaansa käsityksemme toimivasta subjektista muodostuu aina suhteessa tietyn poliittisen ja sosioekonomisen järjestyksen tarpeisiin. Jälkistrukturalisteista Jacques Derrida (1930-2004) ja Julia Kristeva (1941-) ovat nostaneet esille subjektin olemuksellisesti narratiivisen eli kerronnallisen luonteen. He katsovat subjektin olevan ensisijaisesti tietyn julkilausumattoman merkitysantoprosessin tuote, joka on riippuvainen niin kielestä kuin psykoanalyysin mukaisesti ymmärretyn tiedostamattoman olemassaolosta. Jacques Lacan (1901-1981) taas ajatteli, että subjekti ei ole sen enempää kiinteä kuin läpinäkyväkään ajatteleva minä. Hänen mukaansa subjektit eivät voi kommunikoida keskenään (tai edes itsensä kanssa) suoraan vaan ainostaan "sanoiksi" kutsuttujen merkitsijöiden avulla. Subjekti syntyy vasta kielen sisällä ja mm. tämän vuoksi kommunikaatio ei ole koskaan täysin selvää ja kattavaa. Kieli sekä saattaa minuudet yhteen että erottaa ne, ja subjekti alistuu tyydyttämättömiksi jääville vaatimuksille ja haluille, jotka johtuvat yksilön sijaan symbolisesta järjestyksestä. Lacan pitää kieltä tiedostamattomana.
2. Logiikassa ja kielifilosofiassa termillä "subjekti" viitataan niihin olioihin, joille lausessa tai propositiossa predikoidaan jotain. Tämä on lauseen looginen subjekti erotuksena sen puhtaasti kieliopillisesta subjektista. Aristotelisessa logiikassa lauseen subjektiosa viittaa siihen substanssiin, josta lauseessa on kyse ja predikaattiosa taas siihen kvaliteettiin tai ominaisuuteen, joka siinä subjektille predikoidaan.
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|