Tieteen termipankki
fi        monismi
sv       monism
en      monism
määritelmä
yhteen alkuperusteeseen nojautuva todellisuuden käsitys
selite
Monismi yleensä tarkoittaa ajattelua, jossa kaiken uskotaan palautuvan yhteen perustekijään.
1. Metafyysinen tai ontologinen monismi on metafyysinen kanta, jonka mukaan voi olla olemassa vain yksi substanssi. Todellisuus muodostaa jakamattoman kokonaisuuden ja kaikki erillisyys on näennäistä. Siten erilliset olennot, kuten materiaaliset kappaleet, ovat perimmiltään yhtä. Kaikella olevalla on sama perusolemus ja siten esimerkiksi mielen ja ruumiin ero on näennäinen. Monismi voi olla idealistinen (jolloin alkuperuste on luonteeltaan mentaalinen, esimerkiksi Hegelin absoluuttinen henki) tai materialistinen (jolloin alkuperuste on aineellinen, esimerkiksi Marxismi). Edellämainittujen lisäksi tunnettu monisti on Baruch Spinoza (1632-1677), jolla substansseja on vain yksi, Jumala eli luonto.
2. Tietoteoreettisessa monismissa ajatellaan olevan vain yksi tiedon perusta eli todellisuus voidaan selittää yhdestä perusperiaatteesta käsin.
3. Metodologinen monismi on näkemys, jonka mukaan eri tieteenaloilla soveltuvuvat samat menetelmät. Tätä kantaa kannatettiin mm. loogisessa empirismissä ja vastustetaan hermeneutiikassa.
4. Etiikassa monismi (moraalinen monismi) korostaa, että on olemassa sellaisia arvoja ja normeja, jotka ovat ensisijaisia muihin nähden.
Luokitus:
  
filosofia, filosofia, metafysiikka, etiikka,
  
Lähde:
  
Tieteen termipankki 03.08.2023, Filosofia:monismi
  
automaattisesti kootut käsitesuhteet
Käsitteet samalla hierarkiatasolla: dualismi, mielen filosofia ja trialismi
Hierarkkiset alakäsitteet: absoluuttinen idealismi, idealismi, metodologinen monismi ja moraalinen monismi