Tieteen termipankki
fi intentionaalinen akti; intentio
sv intention
en intentional act; intention
de Intention
fr intention
es intento
määritelmä
Husserlin fenomenologiassa akti, jolla ihminen suuntautuu tietoisuuden ylittäviin objekteihin
Husserlin fenomenologiassa akti, jolla ihminen suuntautuu tietoisuuden ylittäviin objekteihin
selite
Teoksessa Logische Untersuchungen (1900-1901) Edmund Husserl (1859-1938) tarkasteli akteja, joissa ihminen suuntautuu kohti objekteja, jotka ylittävät tietoisuuden. Tyypillisesti intentionaaliset aktit ovat hyvin monimutkaisia kokemuksia, jotka ovat erilaisten intentioiden yhdistelmiä. Husserl tutki intentionaalisia akteja siten, että hän ottaa jonkin yksittäisen intentionaalisen kokemuksen ja varioi sitä. Varioinnin myötä kokemuksesta paljastuu yleisiä rakenteita, jotka pysyvät samoina eri akteissa. Siten fenomenologia ylittää empiirisen ja psykologisen tason ja siirtyy tutkimaan kokemuksen ideaalia rakennetta. Tutkimus paljastaa, että intentionaalisuudessa ei ole kyse reaalista relaatiosta kahden objektin välillä, vaan kokemuksesta, jossa jotain tietoisuuden aktuaalisen sisällön ylittävää objektia tarkoitetaan jollain tavalla - mainitaan, arvostellaan, toivotaan, pelätään jne.
Erilaisista intentionaalisista akteista voidaan mainita merkitysakti, jossa objektia tarkoitetaan jollakin tavoin (merkitsevä intuitio) ja intuitiivinen intentio, jossa objekti havaitaan.
Husserl erottaa myös kaksi intentionaalisen aktin momenttia. Muuntelemalla erilaisia intentionaalisia akteja ja niiden objekteja Husserl päätyy nimittäin tekemään erottelun aktin materian eli tarkoitetun kohteen ja aktin laadun eli tarkoittamisen tavan välillä. Aktin laatu ja materia ovat toisistaan riippuvaisia mutta myös erotettavissa toisistaan. Aktin laatu viittaa siihen, onko aktin sisältö arvosteltu, toivottu, esitetty, pelätty jne. Esimerkiksi kaikkien arvostelmien laatu on sama, mutta niiden materia saattaa vaihdella. Toisaalta uskomuksella, toiveella, pelolla ja arvostelmalla voi olla sama kohde, vaikka näiden aktien laatu on erilainen (esimerkkeinä toteamus, arvostelma, kysymys, epäily tai toive - näissä erilaisissa akteissa samaa asiaa tarkoitetaan eri tavoin.
Teoksessa Logische Untersuchungen (1900-1901) Edmund Husserl (1859-1938) tarkasteli akteja, joissa ihminen suuntautuu kohti objekteja, jotka ylittävät tietoisuuden. Tyypillisesti intentionaaliset aktit ovat hyvin monimutkaisia kokemuksia, jotka ovat erilaisten intentioiden yhdistelmiä. Husserl tutki intentionaalisia akteja siten, että hän ottaa jonkin yksittäisen intentionaalisen kokemuksen ja varioi sitä. Varioinnin myötä kokemuksesta paljastuu yleisiä rakenteita, jotka pysyvät samoina eri akteissa. Siten fenomenologia ylittää empiirisen ja psykologisen tason ja siirtyy tutkimaan kokemuksen ideaalia rakennetta. Tutkimus paljastaa, että intentionaalisuudessa ei ole kyse reaalista relaatiosta kahden objektin välillä, vaan kokemuksesta, jossa jotain tietoisuuden aktuaalisen sisällön ylittävää objektia tarkoitetaan jollain tavalla - mainitaan, arvostellaan, toivotaan, pelätään jne.
Erilaisista intentionaalisista akteista voidaan mainita merkitysakti, jossa objektia tarkoitetaan jollakin tavoin (merkitsevä intuitio) ja intuitiivinen intentio, jossa objekti havaitaan.
Husserl erottaa myös kaksi intentionaalisen aktin momenttia. Muuntelemalla erilaisia intentionaalisia akteja ja niiden objekteja Husserl päätyy nimittäin tekemään erottelun aktin materian eli tarkoitetun kohteen ja aktin laadun eli tarkoittamisen tavan välillä. Aktin laatu ja materia ovat toisistaan riippuvaisia mutta myös erotettavissa toisistaan. Aktin laatu viittaa siihen, onko aktin sisältö arvosteltu, toivottu, esitetty, pelätty jne. Esimerkiksi kaikkien arvostelmien laatu on sama, mutta niiden materia saattaa vaihdella. Toisaalta uskomuksella, toiveella, pelolla ja arvostelmalla voi olla sama kohde, vaikka näiden aktien laatu on erilainen (esimerkkeinä toteamus, arvostelma, kysymys, epäily tai toive - näissä erilaisissa akteissa samaa asiaa tarkoitetaan eri tavoin.
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|