Tieteen termipankki
fi havainto (suositeltu); perseptio
sv perception
en perception
de Wahrnehmung; Anschauung; Perzeption
fr perception
es percepción
määritelmä
tiedon saaminen maailmasta aistien välityksellä
tiedon saaminen maailmasta aistien välityksellä
selite
Havainto liittyy toisaalta tietoteoriaan, toisaalta mielenfilosofiaan. Tietomme ulkoisesta todellisuudesta perustuu viime kädessä (aisti)havaintoon kuten näkemiseen, kuulemiseen tai tuntemiseen. Havaintokokemus (aistimus) on mentaalinen tapahtuma, ja mielenfilosofiassa ollaan kiinnostuttu sen luonteesta.
Havaintoon liittyy läheisesti myös uskomus. Esimerkiksi jotta voisin havaita, että kissa on katolla, minulla täytyy olla uskomus, että kissa on katolla. Mutta tämän uskomuksen täytyy myös olla tosi: kissan täytyy todella olla katolla. Lisäksi uskomus ei voi olla pelkästään sattumalta tosi: minun täytyy tietää, että kissa on katolla. Siten yksinkertaisetkin havainnot ovat tulkittuja, ja erityisesti tämä korostuu tieteellisten havaintojen kohdalla. Havainnot ovat siten teoriapitoisia: tieteellisen havainnon yhteys tutkittavaan, havaintojen ulottumattomissa olevaan ilmiöön käy ymmärrettäväksi vain henkilölle, joka tuntee teorian tutkittavasta ilmiöstä ja havainnon tuottaneesta koelaitteistosta.
Havainto liittyy läheisesti myös tietoisuuteen. Suorassa realismissa (Aristoteles) ajatellaan, että kokemuksen kohteena on aineellinen esine, jonka ominaisuuksista olemme kokemuksessa tietoisia, mutta vastaan voisi sanoa, että havaintovirheet ja hallusinaatiot osoittavat, että näin ei voi olla. Fenomenalismissa (George Berkeley, C. I. Lewis, Bertrand Russell) aineelliset esineet ovat luonteeltaan tiedettävissä olevia, koska ne itse asiassa muodostuvat ideoista tai sense-datumeista. Puhe aineellisista esineistä on tosiasiassa puhetta aktuaalisista ja mahdollisista ideoista tai sense-datumeista.
Maurice Merleau-Ponty (1908-1961) on kirjoittanut havainnon fenomenologiasta. Hänen mukaansa se on merkittävää sen vuoksi, että havainto edeltää modernin tieteen ja psykologian objektiivista ajattelua. Havainto edustaa maailmaa, joka edeltää tietoa, ikään kuin maailmaa lapsen näkökulmasta. Havainnon fenomenologiaa tutkimalla voidaan saavuttaa tiedon olemus, joka ei ole luonnollisen asenteen määräämä.
Havainto liittyy toisaalta tietoteoriaan, toisaalta mielenfilosofiaan. Tietomme ulkoisesta todellisuudesta perustuu viime kädessä (aisti)havaintoon kuten näkemiseen, kuulemiseen tai tuntemiseen. Havaintokokemus (aistimus) on mentaalinen tapahtuma, ja mielenfilosofiassa ollaan kiinnostuttu sen luonteesta.
Havaintoon liittyy läheisesti myös uskomus. Esimerkiksi jotta voisin havaita, että kissa on katolla, minulla täytyy olla uskomus, että kissa on katolla. Mutta tämän uskomuksen täytyy myös olla tosi: kissan täytyy todella olla katolla. Lisäksi uskomus ei voi olla pelkästään sattumalta tosi: minun täytyy tietää, että kissa on katolla. Siten yksinkertaisetkin havainnot ovat tulkittuja, ja erityisesti tämä korostuu tieteellisten havaintojen kohdalla. Havainnot ovat siten teoriapitoisia: tieteellisen havainnon yhteys tutkittavaan, havaintojen ulottumattomissa olevaan ilmiöön käy ymmärrettäväksi vain henkilölle, joka tuntee teorian tutkittavasta ilmiöstä ja havainnon tuottaneesta koelaitteistosta.
Havainto liittyy läheisesti myös tietoisuuteen. Suorassa realismissa (Aristoteles) ajatellaan, että kokemuksen kohteena on aineellinen esine, jonka ominaisuuksista olemme kokemuksessa tietoisia, mutta vastaan voisi sanoa, että havaintovirheet ja hallusinaatiot osoittavat, että näin ei voi olla. Fenomenalismissa (George Berkeley, C. I. Lewis, Bertrand Russell) aineelliset esineet ovat luonteeltaan tiedettävissä olevia, koska ne itse asiassa muodostuvat ideoista tai sense-datumeista. Puhe aineellisista esineistä on tosiasiassa puhetta aktuaalisista ja mahdollisista ideoista tai sense-datumeista.
Maurice Merleau-Ponty (1908-1961) on kirjoittanut havainnon fenomenologiasta. Hänen mukaansa se on merkittävää sen vuoksi, että havainto edeltää modernin tieteen ja psykologian objektiivista ajattelua. Havainto edustaa maailmaa, joka edeltää tietoa, ikään kuin maailmaa lapsen näkökulmasta. Havainnon fenomenologiaa tutkimalla voidaan saavuttaa tiedon olemus, joka ei ole luonnollisen asenteen määräämä.
huomautus
kr. aisthesis
kr. aisthesis
[[Tiedosto:Logos.png|thumb|link=http://filosofia.fi/node/4297|Lue lisää Logos-ensyklopediasta! ]]
Luokitus: |
| |||
Lähde: |
|
automaattisesti kootut käsitesuhteet
Lähikäsitteet: fenomenalismi, fenomenologia, havaintoaineisto, havaintojen teoriapitoisuus, idea, idealismi, kategoriaalinen intuitio, kokemus, mielen filosofia, muisti, suora realismi, tietoisuus ja tietoteoria
Lähikäsitteet: fenomenalismi, fenomenologia, havaintoaineisto, havaintojen teoriapitoisuus, idea, idealismi, kategoriaalinen intuitio, kokemus, mielen filosofia, muisti, suora realismi, tietoisuus ja tietoteoria